Keskustelumme rönsyili vilkkaasti kirjan teemoissa sekä kaikissa ajatuksissa, joita kirjan tarina meissä herätti. Osa meistä oli kokenut kirjan ahdistavana lukukokemuksena, osa taas hienosti kerrottuna tarinana vaikeasta aiheesta - naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja Viron synkästä historiasta. Jokainen meistä oli ajoittain kokenut kirjan väkivaltakuvaukset liian realistisina ja ahdistavina. Toisaalta Oksanen on käyttänyt aikaisemmissa teoksissaankin hyvin realistista kuvaustapaa, joten itse tiesin, mitä Puhdistuksessa on luvassa.
Sofi Oksasen kirja herätti minussa erityisen paljon ajatuksia Suomen ja Viron historian eroista. Esimerkiksi kommunistisen järjestelmän saapumista ja kyydityksiä koskevia kohtia lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että tämä olisi voinut olla myös Suomen kohtalo. Kirjaa lukiessa huomasi tietävänsä hyvin vähän naapurikansamme historiasta - Puhdistus innoittaa etsimään lisää tietoa aiheesta.
Puhdistus-romaanissa on arvokasta se, että Oksanen uskaltaa tarttua naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Oksanen olisi voinut valita kertojanäkökulmaksi myös miesnäkökulman, mutta tarina olisi ollut silloin aivan toinen. Naisen äänet ja kokemukset ovat romaanissa esillä hienolla tavalla.
