En ole tainnut koskaan aikaisemmin lukea scifiä. Noloa, mutta totta. En myöskään ole lukenut nuortenkirjallisuutta suunnilleen 20 vuoteen. Korjasin kummankin tilanteen kerralla lukemalla uuden scifinuortenkirjan "Kuka on Jenna Fox?". Kirjan on kirjoittanut Mary E. Pearson ja se on ilmestynyt tänä vuonna. Kirjan alkuperäinen nimi on "Adoration of Jenna Fox", mikä tavallaan onkin vielä sopivampi nimi, mutta siitä lisää myöhemmin.
Kirja kertoo 17-vuotiaasta Jennasta, joka on ollut koomassa puolitoistavuotta, kunnes herää muistinsa menettäneenä. Kirja sijoittuu jonnekkin suhteellisen läheiseen tulevaisuuteen ja siinä käsitellään monia kysymyksiä, joista nykyisin puhutaan välillä hyvinkin huolestunein sävyin. Näitä ovat mm. geenimanipulaatio, kloonaus ja lääketieteen kehitys. Osittain kirja maalaa melko synkkääkin kuvaa mahdollisesta tulevaisuuden suunnasta, mutta enimmäkseen se herättää kysymyksiä kehityksen eettisyydestä. Scifielementit kirjassa oli rakennettu helpoiksi jopa humastille ymmärtää ja jotenkin aika todellisen tuntuisiksi. Epäilenpä sen edustavankin jonkinlaista "kevytscifi"- genreä.
"Kuka on Jenna Fox?" on ehdottomasti myös kirja kasvamisesta, omien rajojen löytämisestä, vanhemmista irtautumisesta, oman paikan löytämisestä. Kirjassa kulkee vahvana ulottuvuuteena lapseen ja nuoreen kohdistuvat paineet olla täydellinen, ihailun arvoinen ja vanhempiensa odotusten arvoinen. Siksi siis alkuperäinen nimi! Nämä pohdinnat on toteutettu taidolla ilman alleviivausta tai turhaa selittelyä, ja ainakin minä koin muutamia samaistumisen tunteita. Mitä 16-vuotias minä kirjasta olisi saanut irti, sitä en tiedä.
Kun kirja oli vielä sujuvaa ja hyvää kieltä, voin suositella sitä muillekin! Plussana kirjassa on sen tyylikäs ulkoasu. Jään mielenkiinnolla odottamaan kirjan kohderyhmään kuuluvan lukijan kommenttia kirjasta.
maanantai 31. toukokuuta 2010
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Anne Frankin päiväkirja
Nappasin työmatkalukemiseksi eräänä aamuna kirjahyllystäni Anne Frankin päiväkirjan. Kirja on yksi parhaista lukukokemuksista viime ajoilta.
Ensimmäisen kerran luin Anne Frankin päiväkirjan lukioaikana, jolloin luin kirjasta englanninkielisen version. Pian ostin antikvariaatista päiväkirjan suomenkielisen käännöksen ja luin senkin lävitse. Ensikokemus Anne Frankin päiväkirjaan oli aikoinaan suuri järkytys. Kirja avaa elävän ikkunan toisen maailmansodan kärsimyksiin. Kirja kuvaa elävästi Frankin ja Van Daanin juutalaisten perheiden elämää "salaisessa siivessä", tehdasrakennuksen tyhjillään olevassa siivessä, jonne perheet on majoitettu pakoon natsien vainoa. Kirja kattaa pari vuotta Anne Frankin elämästä, vuodesta 1942 vuoteen 1944.
Päiväkirjassa kuvataan ajoittain hyvin tarkasti sitä, miten natsien vainot kehittyivät ja millaisia kokemuksia Hollannin juutalaiset joutuivat kokemaan. Vainoamisen kehittymistä kuvataan perheen yhteyshenkilöiltä kuulemien tarinoiden kautta. Tietysti myös ahtaissa oloissa asuvan perheen arkisen elämän ja jatkuvan pelon alla elämisen tarkka kuvaaminen tuo toisen maailmansodan lähelle lukijaa. Päiväkirjassa on Annen tarkkoja kuvauksia mm. perheriidoista ja rouva Van Daanin mielenterveyden järkkymisestä, jotka todennäköisesti piirtävät hyvin realistisen kuvan sodanaikaisten, maan alle piiloutuneiden ihmisten elämästä. Sota, pommitukset, pelko kiinnijäämisestä, vaikeudet saada ruokaa ja vaatteita, toivo sodan loppumisesta ja pettymykset, kun liittoutuneet eivät saavu tarpeeksi ajoissa.
Anne Frankin päiväkirja on yhä puhutteleva teos. Muista toisen maailmansodan juutalaisten kertomuksista päiväkirja poikkeaa siinä, että se ei käsittele keskitysleirikokemuksia. Kirja on kuitenkin mielenkiintoinen dokumentti juutalaisten maan alla elämisestä. Erityisen paljon kirjassa kiehtoo Annen tarkka tapa analysoida asioita ja ajoittain jopa unohtaa, että tekstiä kirjoittaa murrosikäinen tyttö. Kiehtovaa on myös Annen pyrkimys nähdä koettelemuksissa oma tarkoituksensa ja luja luottamus siihen, että raskaista vaikeuksistakin pystytään selviämään. Tämä näkemys on todennäköisesti puhutellut myös muita kirjan lukijoita vuosikymmenien myötä.
Anne Frank elää paitsi päiväkirjansa sivuilla, niin myös internetissä. Oheisesta linkistä löytyvät Anne Frankin museon viralliset kotisivut.
Ensimmäisen kerran luin Anne Frankin päiväkirjan lukioaikana, jolloin luin kirjasta englanninkielisen version. Pian ostin antikvariaatista päiväkirjan suomenkielisen käännöksen ja luin senkin lävitse. Ensikokemus Anne Frankin päiväkirjaan oli aikoinaan suuri järkytys. Kirja avaa elävän ikkunan toisen maailmansodan kärsimyksiin. Kirja kuvaa elävästi Frankin ja Van Daanin juutalaisten perheiden elämää "salaisessa siivessä", tehdasrakennuksen tyhjillään olevassa siivessä, jonne perheet on majoitettu pakoon natsien vainoa. Kirja kattaa pari vuotta Anne Frankin elämästä, vuodesta 1942 vuoteen 1944.
Päiväkirjassa kuvataan ajoittain hyvin tarkasti sitä, miten natsien vainot kehittyivät ja millaisia kokemuksia Hollannin juutalaiset joutuivat kokemaan. Vainoamisen kehittymistä kuvataan perheen yhteyshenkilöiltä kuulemien tarinoiden kautta. Tietysti myös ahtaissa oloissa asuvan perheen arkisen elämän ja jatkuvan pelon alla elämisen tarkka kuvaaminen tuo toisen maailmansodan lähelle lukijaa. Päiväkirjassa on Annen tarkkoja kuvauksia mm. perheriidoista ja rouva Van Daanin mielenterveyden järkkymisestä, jotka todennäköisesti piirtävät hyvin realistisen kuvan sodanaikaisten, maan alle piiloutuneiden ihmisten elämästä. Sota, pommitukset, pelko kiinnijäämisestä, vaikeudet saada ruokaa ja vaatteita, toivo sodan loppumisesta ja pettymykset, kun liittoutuneet eivät saavu tarpeeksi ajoissa.
Anne Frankin päiväkirja on yhä puhutteleva teos. Muista toisen maailmansodan juutalaisten kertomuksista päiväkirja poikkeaa siinä, että se ei käsittele keskitysleirikokemuksia. Kirja on kuitenkin mielenkiintoinen dokumentti juutalaisten maan alla elämisestä. Erityisen paljon kirjassa kiehtoo Annen tarkka tapa analysoida asioita ja ajoittain jopa unohtaa, että tekstiä kirjoittaa murrosikäinen tyttö. Kiehtovaa on myös Annen pyrkimys nähdä koettelemuksissa oma tarkoituksensa ja luja luottamus siihen, että raskaista vaikeuksistakin pystytään selviämään. Tämä näkemys on todennäköisesti puhutellut myös muita kirjan lukijoita vuosikymmenien myötä.
Anne Frank elää paitsi päiväkirjansa sivuilla, niin myös internetissä. Oheisesta linkistä löytyvät Anne Frankin museon viralliset kotisivut.
torstai 6. toukokuuta 2010
Onko täydellistä matkaopasta olemassa?
Lyhyt vastaus, ei. Täydellistä ei ole, mutta joitakin oikein hyviä kyllä olen löytänyt. Itselleni oleellista matkaoppaassa on taskuun sopivuus, hyvät tai edes kohtuulliset kartat sekä ajankohtaisuus. Loput seikat ovatkin jo vaikeammin määriteltävissä, koska ovat pitkälti fiilikysymyksiä. Tykkään ainakin siitä, että oppaissa esitellään muutakin kuin museoita ja monumentteja ja että niissä on kiva nuorekas ote kohteeseensa. Ei siis pelkkiä klassikkoravintoloita vaan nuorekkaita kuppiloita myös;).
Epätäydellisiä oppaista tekee väistämättömät virheet yksityiskohdissa, liian tylsät vinkit ja puutteelliset kartat. Joissain oppaissa on kyllä ihan hyviä karttoja, mutta jos täydellistä haluaaa, kannattaa ostaa ihan kunnon karttakirja. Esimerkiksi Pariisissa ja muissa jättikaupungeissa sellainen on ihan ehdoton. Yksi perusongelma tietyissä matkaopassarjoissa on se, että kaikki ravintolavinkit on suunnattu vain rikkaille tai ei ainakaan nuukille.
Suhtaudumme matkustamiseen vakavasti ja suurella hartaudella, joten myös matkaoppaan valinta tulevalle matkalle on aina iso projekti; vertailemme netissä, kirjakaupassa ja kirjastossa eri vaihtoehtoja ja pohdimme (piinallisenkin) pitkään valintaa. Toisaalta joskus ostamme jonkun kiinnostavan matkaoppaan, vaikka emme kyseiseen paikkaan just ole menossakaan. Matkaoppaat vaan ovat ihania! Yleensä yritän olla ostamatta kirjoja, mutta matkaoppaat ostan, koska reissussa helposti rähjääntyy ja omiin voin myös tehdä merkintöjä. Olen myös aina tyrkyttämässä niitä lainaan (tuhansien vihjeiden ja vinkkien kanssa), jos kuulen kavereiden suunnitelmista.
Vuosien mittaan valtavasta tarjonnasta on seuloutunut muutama kestosuosikki. Ensimmäistä sijaa taitaa tällä hetkellä pitää Time Outin Short List, joka on näppärä kooltaan, jossa on hyvät kartat ja jotka ovat uusia ja ajantasaisia. Short Listiä olemme käyttäneet ainakin Berliinissä, Ranskan Rivieralla, Sydneyssä ja Barcelonassa. Niissä on rento ja nuorekas sävy, ja ne sisältävät muutakin kuin perusnähtävyydet. Vaikka kirjat ovat melko pieniä, niistä saa hyvän kuvan kaupungin tarjonnasta ja ilmapiiristä. Ravintolavinkit ja muut ovat sopivia meidän "nuorehkoon" ja urbaaniin makuun ja säästäväiseen asenteeseen. Tykkään kovasti!
Toinen suosikki on Otavan kartta+opas, englanniksi Everyman MapGuides. Siinä jos missä on tieto tiiviissä paketissa ja hyvin käytettävissä! Yleensä kirjassa on hauskoja "off the beaten track" vinkkejä vaikkapa paikallisista puistoista tms.. Sopii erityisen hyvin minilomille, koska aikaa ei tuhraannu turhaan sivujen kääntelyyn;). Kirjan kartat ovat yleensä aika hyviä. Näitä olemme itse käyttäneet mm. Berliinissä, Sydneyssä, Oslossa (norjaksi!), Lontoossa, Pietarissa, Pariisissa, Lillessä, Marseillessa ja Brysselissä. Samoin kuin Short Listissä, myös näissä on kohtuuhintaisia ja mukavan mielikuvituksellisia ravintolavinkkejä.
Koska olemme matkailuintoilijoita ja otamme touhun vakavasti, olemme kehittäneet "kaksi opasta ja kartta"-mallin. Meillä on siis yleensä matkalla mukana kaksi eri opasta (eihän yhden varaan voi laskea, menee vielä juuri se hienoin juttu ohi!) ja kartta, josta näkee koko kaupungin. Useimmiten meillä on juuri nuo kaksi edellä mainittua ja sitten kartta hotellista tai turisti-infosta. Kaikesta tästä varustelusta huolimatta ne hienoimmat paikat ja upeimmat kokemukset löytyvät kuitenkin aina vahingossa ja jostain omilta poluilta. Kuten jo aluksi sanoin, täydellistä matkaopasta ei ole.
Viimeeksi testasimme sekä Short Listiä että kartta+opasta Berliinissä Vapun aikaan. Hyvin toimi, mutta iso kartta koko kaupungista oli välttämätön lisä. Kirjahyllystä löytyy nyt sitten molemmat, ilmoittakaa jos haluatte lainaan!
Epätäydellisiä oppaista tekee väistämättömät virheet yksityiskohdissa, liian tylsät vinkit ja puutteelliset kartat. Joissain oppaissa on kyllä ihan hyviä karttoja, mutta jos täydellistä haluaaa, kannattaa ostaa ihan kunnon karttakirja. Esimerkiksi Pariisissa ja muissa jättikaupungeissa sellainen on ihan ehdoton. Yksi perusongelma tietyissä matkaopassarjoissa on se, että kaikki ravintolavinkit on suunnattu vain rikkaille tai ei ainakaan nuukille.
Suhtaudumme matkustamiseen vakavasti ja suurella hartaudella, joten myös matkaoppaan valinta tulevalle matkalle on aina iso projekti; vertailemme netissä, kirjakaupassa ja kirjastossa eri vaihtoehtoja ja pohdimme (piinallisenkin) pitkään valintaa. Toisaalta joskus ostamme jonkun kiinnostavan matkaoppaan, vaikka emme kyseiseen paikkaan just ole menossakaan. Matkaoppaat vaan ovat ihania! Yleensä yritän olla ostamatta kirjoja, mutta matkaoppaat ostan, koska reissussa helposti rähjääntyy ja omiin voin myös tehdä merkintöjä. Olen myös aina tyrkyttämässä niitä lainaan (tuhansien vihjeiden ja vinkkien kanssa), jos kuulen kavereiden suunnitelmista.
Vuosien mittaan valtavasta tarjonnasta on seuloutunut muutama kestosuosikki. Ensimmäistä sijaa taitaa tällä hetkellä pitää Time Outin Short List, joka on näppärä kooltaan, jossa on hyvät kartat ja jotka ovat uusia ja ajantasaisia. Short Listiä olemme käyttäneet ainakin Berliinissä, Ranskan Rivieralla, Sydneyssä ja Barcelonassa. Niissä on rento ja nuorekas sävy, ja ne sisältävät muutakin kuin perusnähtävyydet. Vaikka kirjat ovat melko pieniä, niistä saa hyvän kuvan kaupungin tarjonnasta ja ilmapiiristä. Ravintolavinkit ja muut ovat sopivia meidän "nuorehkoon" ja urbaaniin makuun ja säästäväiseen asenteeseen. Tykkään kovasti!
Toinen suosikki on Otavan kartta+opas, englanniksi Everyman MapGuides. Siinä jos missä on tieto tiiviissä paketissa ja hyvin käytettävissä! Yleensä kirjassa on hauskoja "off the beaten track" vinkkejä vaikkapa paikallisista puistoista tms.. Sopii erityisen hyvin minilomille, koska aikaa ei tuhraannu turhaan sivujen kääntelyyn;). Kirjan kartat ovat yleensä aika hyviä. Näitä olemme itse käyttäneet mm. Berliinissä, Sydneyssä, Oslossa (norjaksi!), Lontoossa, Pietarissa, Pariisissa, Lillessä, Marseillessa ja Brysselissä. Samoin kuin Short Listissä, myös näissä on kohtuuhintaisia ja mukavan mielikuvituksellisia ravintolavinkkejä.
Koska olemme matkailuintoilijoita ja otamme touhun vakavasti, olemme kehittäneet "kaksi opasta ja kartta"-mallin. Meillä on siis yleensä matkalla mukana kaksi eri opasta (eihän yhden varaan voi laskea, menee vielä juuri se hienoin juttu ohi!) ja kartta, josta näkee koko kaupungin. Useimmiten meillä on juuri nuo kaksi edellä mainittua ja sitten kartta hotellista tai turisti-infosta. Kaikesta tästä varustelusta huolimatta ne hienoimmat paikat ja upeimmat kokemukset löytyvät kuitenkin aina vahingossa ja jostain omilta poluilta. Kuten jo aluksi sanoin, täydellistä matkaopasta ei ole.
Viimeeksi testasimme sekä Short Listiä että kartta+opasta Berliinissä Vapun aikaan. Hyvin toimi, mutta iso kartta koko kaupungista oli välttämätön lisä. Kirjahyllystä löytyy nyt sitten molemmat, ilmoittakaa jos haluatte lainaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)