Seikkailuni lastenkirjallisuuden parissa jatkuvat. Jokin aika sitten luin Michael Enden (1929-1995) kirjan Momo, joka on lasten- ja nuortenkirjallisuuden klassikko 1970-luvulta. Enden kirja on söötti tarina pienestä tytöstä, Momosta, ja ikävistä harmaista herroista, jotka varastavat aikaa.
Momo on pieni takkutukkainen tyttö, joka ilmestyy yhtenä päivänä asumaan erään nimettömän kaupungin amfiteatterin raunioihin. Kukaan ei tiedä, mistä hän tuli tai kuka hän on. Pian tästä pienestä yksinäisestä tytöstä tulee koko kaupungin keskeinen olento, koska hänellä on verraton taito kuunnella ihmisiä.
Momo kuulee myös muuta kuin ihmisten iloja ja suruja; pian hän saa vihiä ikävistä harmaista herroista, jotka varastavat ihmisten aikaa omaan Aikapankkiinsa. Kukaan muu ei näytä huomaavan, mitä ympärillä tapahtuu ja pian Momon ystävät katoavat kiireen syövereihin ja idyllinen kylä muuttaa kiehuvaa kattilaa muistuttavaksi kaupungiksi.
Koska vain Momo näyttää olevan immuuni harmaiden herrojen vallalle, täytyy hänen pelastaa ystävänsä. Avukseen hän saa Kassiopeian, puhuvan kilpikonnan, joka johdattaa hänet Mestari Horan luokse. Ja kuten lasten saduissa yleensä käy, hyvä voittaa pahan. Momo apureineen päihittää harmaat herrat ja elämä kylässä palaa entisiin uomiinsa.
Enden Momo on herttainen (joskin minun makuun hieman turhankin naivi ja opettavainen) satu lapsille ja mikä ettei muillekin. Tiedän aikuisiakin, jotka ovat hurmaantuneet tarinasta kovasti. Kirja luokitellaan monessa yhteydessä fantasiaksi, mutta minusta se ennen kaikkea on satu, joka sopii ala-asteikäisille.
Aikuiselle lukijalle kirja näyttäytyy opettavaisena kritiikkinä jatkuvaa kiirettä ja suorittamista kohtaan. Itse asiassa Ende vääntää kuvaa kuluttamisen ja suorittamisen oravanpyörästä niin vahvasta rautalangasta, että se haiskahtaa hyvinkin poliittiselta kannanotolta tai yhteiskuntakritiikiltä. Kiinnostavaa on myös se, että Ende on 1970-luvulla kirjoittanut aiheesta, josta nyt kouhkataan kovasti eli kiireen voittamisesta ja elämän hidastamisesta. Onkohan slow-ajattelun guru Carl Honore lukenut Momoa?
