Välillä pitää saada lukea jotain harmitonta, hyväntuulista ja hauskaa. Kevyttä ja kivaa, mutta hyvin kirjoitettua. Minulla on uusi salainen ase tähän tarpeeseen! Hyvät ihmiset, kun tarvitsette kevennystä elämään ja hauskuutta päiväänne, lukekaa Timo Parvelan Ella-kirjoja.
Ellat ovat toki lasten kirjoja, mutta pieni koukkaus lasten maailmaan tekee meille aikuisille ihan vaan hyvää.Parvela on kirjoittanut Ella-kirjoja vuodesta 1995 ja tänä vuonna ilmestyi viidestoista kirja, Ella ja Yön ritarit. Suosio on suurta, ja Ella-kirjoja ostetaan ja lainataan paljon. Nyt niitä saa myös pokkareina, jotka mahtuvat hyvin käsilaukkuun työmatkalukemiseksi.
Kirjojen kertojaminä on Ella, pieni ja valpas koululainen, joka seikkailee luokkatoveriensa kanssa koulumaailmassa ja vähän muuallakin. Lapsilauman kommellukset ovat hilpeitä, mutta erittäin uskottavia ja Ellan ihmisten toiminnasta tekemät havainnot ovat osuvuudessaan suorastaan ratkiriemukkaita. Parvela tuntee selvästi sekä lapset että koulun arjen hyvin. Ihmekös tuo, opettaja kun alkuperäiseltä ammatiltaan on.
Erityisen kivaa Ella-kirjoissa on se, että ne ovat älykkäitä ja hyvin kirjoitettuja, mutta ne eivät koko ajan alleviivaa jotain tai pyri kasvattamaan lapsilukijaa. Liian moni muuten ihan potentiaalinen lastenkirja saa aikuislukijan takeltelemaan myötähäpeästä opettavaisen ja holhoavan sävynsä takia. Kyllä kirjan pitää voida olla myös "vain" hauska, hauskuus on meille kaikille hyväksi!
Hauskuus on tietysti lukijasta kiinni, mutta jos olet lievästi absurdin (elämähän on aika absurdia!) tilannekomiikan ystävä, kannattaa tarttua Ellaan. Minua ainakin nauratti. Ja tiedän eräänkin perheen, jossa äiti ja tytär nauravat yhdessä kippurassa Elloja lukiessaan. Sitä voisi kutsua laatuajaksi jos jotain.
ps. jotain Ellan suosiosta kertoo se, että kirjoilla on jopa oma sivu wikipediassa.
