Elämä 1990-luvun alun lama-Suomessa oli jotakin muuta mitä Latiseva oli odottanut. Häntä palvoen kirjeissä rakastanut mies paljastui todellisuudessa toisenlaiseksi - kumppaniksi joka ei juurikaan osoittanut tunteitaan eikä kannustanut vaimoaan kotoutumaan Suomeen. Kumppani lisäksi antoi Latisevan ymmärtää, että venäläisyys oli hävettävä asia, vaikka Latisevasta tuli heidän yhteisen poikansa äiti. Latiseva ei kuitenkaan anna vastoinkäymisten nujertaa häntä, vaan opiskelee ulkomaankauppaa ja työllistyy lopulta Venäjän vientiä harjoittavaan yritykseen. Ja rikastuu.
Inna Latisevan kirja on karu kuvaus epäonnistuneesta avioliitosta ja kuvaus rasismin kohteeksi joutumisesta. Kirjaa lukiessa kunnioittaa Latisevan määrätietoisuutta - tämä nainen ei suostunut uskomaan, että asiat ovat mahdottomia, vaan hän opiskeli, työllistyi ja lopulta erosi epäonnistuneesta avioliitosta. Suomalaisten venäläisvihasta lukeminen nostaa ajoittain hiukset pystyyn ja lukijaa suorastaan hävettää, millaisia kommentteja venäjää puhuva ihminen voi saada ventovierailta keskellä katua. Toisaalta joissakin kohdin jää pohtimaan, kuinka paljon Latisevan kokemuksista selittyy totaalisesti epäonnistuneella avioliitolla ja siinä koetulla henkisellä väkivallalla, joka voi antaa sabluunan kaikkien kokemusten tulkitsemiseen. Jotkin Latisevan mainitsemat piirteet - esimerkiksi suomalaisten vähäpuheisuus - voivat selittyä huonoilla käytöstavoilla tai yksinkertaisesti ujoudella, joka riivaa usein meitä suomalaisia.
Inna Latisevan kirja on tunteikas vuodatus yhden naisen kokemuksista elää ulkomaalaisena Suomessa. Kirja herätti paljon ajatuksia ja se antoi näkökulman venäläisväestön elämään Suomessa. Se herättää katsomaan omia käytöstapojaan ja omaa suhtautumistaan venäläisiin, sekä muihin Suomessa asuviin ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti